Kirjoituskirppu

Kiitos kaikille osallistujille! Kutsumme kaikki kirjastolle päättäjäisjuhliin opettajien kautta.

Mainokset

Sudenkorento olisi voinut ihailla kuvajaistaan veden pinnasta vaikka koko päivän. Hänen itsensä mielestä hän oli paras, isoin ja kaunein. Aina joku sai väistää jos tuo sudenkorento siihen isolle lehdelle lentäisi. Ikinä ei sudenkorento saanut ystäviä, kaikki häntä pelkäsivät. Vähitellen sudenkorento alkoi olla surullinen koska ei saanut ystäviä, kerran joku hänelle oli huutanut. ”Mieti miksi et saa ystäviä!”. Niinpä sudenkorento oli päättänyt olla ystävällinen ja kiltti kaikille muille. Hän ei enää pitänyt itseään kaikkein parhaana.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

Olimme juuri pystyttänyt parin kaverini Ellan ja Annan kanssa teltan, olimme pystyttänyt sen aukiolle, jossa ei koskaan käynyt kukaan. Olemme tehneet nuotion ja purkaneet kamppeemme. Paistamme makkaraa ja vaahtokarkkeja ja puhumme niitä näitä. Hörppään välillä mehua, jonka olen kotoa mukaan ottanut. Kun olemme syöneet ja kello on yli yhdeksän alkaa hämärtyä. Päätämme mennä telttaan katslen sitä saamuvaa nuotiota, ja kohta se on jo kokonaan sammunut. Juttelemme vielä vähän aikaa ja minä syön välillä karkkia. Alamme kymmeneltä nukkumaan. ”Hyvää yötä” kuiskaan tytöille ja vedän makuupussini päälleni. En saa unta, mutta kun katson kännykästäni kelloa, kello tulee jo yhtätoista. Vähitellen silmäni hiipuvat kiinni ja nukahdan.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

Olin kesällä aina katsonut rannassa kohtaa minne ei pääse kesällä, se vaikutti pieneltä saarelta. Nyt kun on talvi sinne pääsee. Lähden kävelemään sinne saarelle niitä kiviä pitkin. Vietän siellä tovin, mutta saarella ei näy mitään. Sinne voisi taas joskus tulla leikkimään. Otan muistoksi saarelta pari kiveä, vasta ensi talvenahan minä tänne taas pääsisin.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

Löydän ullakolta vanhan kameran. Riennän se kädessäni äitini luo. ”Äiti kenen tämä kamera on?” kysäsen äidiltä hymyillen. ”Se on iso-setäsi” äitini vastaa minulle. ”Saanko ottaa sillä kuvia?” jatkan kyselemistäni. ”Et, se on vaarallinen” äitini vastaa minulle hiukan vakavana. ”Okei” sanon kummastellen. Lähden juoksemaan takaisin ullakolle, aijon viedä kameran sinne takaisin. Kaadun kuitenkin portaissa ja kamera menee rikki. ”Hups!” sanon hiukan peloissani. Samassa äitini ryntää paikalle. ”Ei kai sinulle sattunut mitään?” hän kysyy hädissään, hän oli siis kuullut kolinan. ”Ei, mutta kamerasta ei voi sanoa samaa” sanon hiljaa ja osoitan kameraa. ”No ehkä näin oli parempi” vastaa äiti minulle hymyillen, pelkoni muuttuu siinä samassa iloksi. ”Mutta tuo täytyy siivota” sanoo äiti minulle ja alan siinä samassa siivoamaan kameran jätteitä.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

Herään aamulla, kun auringonsäteet osuvat silmiini. Olin tietenkin unohtanut laittaa sädekaihtimet kiinni illalla. Katson kelloani. ”9.07” mutisen ja katson vaatekaapilleni. Eilen oli alkanut kesäloma, olisin voinut nukkua vielä pidempääkin. Nousen sängyltäni ja haukottelen pitkään. Kävelen vaatekaapilleni ja vetäsen nopeesti jotkut vaatteet päälleni. Kävelen kylpyhuoneeseen ja pesasen hampaat. Harjaan hiukseni nopeasti ja kävelen alas. Olin sopinut mennä kaverilleni, Emmalle tänään, se oli ainoa syy herätä näin aikaisin. Otan omenan käteeni ja laukun, jonka eilen olin pakannut vetäsen olalleni. ”Moikka!” huudan, enkä odota vastausta vaan lähden ulos ja paiskaan oven perässäni. Kävelymatka Emmalle ei ole kovin pitkä, olemme melkein naapureita. Nautin kuitenkin sen hetken raittiista ulkoilmasta, kun ulkona saan olla.

”Heippa Emma!” huudan tuolle ja lähden kävelemään kotiin, Emman luona oli ollut oikein mukava olla sen neljä tuntia. Kotiportillamme huomaan jotain ovellamme. Se on koira! Kävelen sen luo. Se on kiharainen ja luultavasti valkoinen, mutta silti ihan likainen. Se näyttäisi olevan kulkukoira, saisinkohan sen? Avaan ovemme ja pidättelen koiraa siinä oven ulkopuolella, vaikka se haluaisi sisälle. ”Isä!” huudan taloon. ”No mitä kulta…ooh” sanoo isäni kävellessään luokseni ja hämmästyy huomatessaan koiran. ”Saisinko pitää sen?” anelen isältäni hiljaa. ”No ainakin siihen asti, kun sen oikea omistaja löytyy” isäni vastaa hymyillen. ”Mutta ennen kuin päästät sen sisälle, peset sen” jatkaa isäni nopeasti. Pyöräytän silmiäni, ei tässä muukaan auta. hetken päästä pesenkin jo koiraa. Kun olen pessyt sen, kuivaan sen ja näen koiran upean turkin.  Sen turkki on ihan valkoinen ja kiharainen. ”Tule hmm… Lucy” ”Joo se on nimesi!” sanon iloisesti ja otan käteeni isäni ostaman koiran lelun. Heitän sitä pitkin pihaa ja Lucy käy aina noukkimassa sen. Nauran ja olen iloinen, luulen, että meistä tulee vielä parhaat ystävykset!

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

”Äiti kenen nää on?” kysäsee Anna äidiltään, hän oli juuri löytänyt ullakolta oudon näköiset luistimet. ”Ne ovat mummosi luistimet” vastaa Annan äiti tuolle, vaikka näyttää keskittyvän ihan johonkin muuhun.  ”Miten vanhat nää on?” jatkaa Anna kyselemistä. ”En tiedä kunnolla” vastaa äiti jo hiukan ärtyneesti. ”Mitenköhän paljon näistä sais rahaa, tartteeko joku näitä?” kysäsee Anna hiljaa. ”En tiedä ja ei” vastaa äiti ja keskittyy edelleen johonkin muuhun, luultavasti päivän lehteen. ”No mä sit myyn ne” mutisee Anna ja lähtee keittiöstä pois. ”Selvä!” huutaa tuon äiti Annan perään. ”Äiti arvaa mitä!” huutaa Anna eteisestä ja juoksee nopeasti keittiöön, Anna oli ollut tunnin kaupungilla. ”No mitä?” kysyy Annan äiti hymyillen. ”Mä sain tosi paljon rahaa niistä luistimista” sanoo Anna iloisesti. ”Hienoa” Annan äiti vastaa tytölle ja halaa tuota.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:

Orava heräsi kotikolossaan, siihen kun aurinko paistoi suoraan sen silmiin. Orava nousi pikaisesti ja katsahti ulos. ”Ihana ilma” totesi tuo. ”Mutta ei mitään tekemistä” orava huokasi heti perään. Hän katseli kaikkialle. ”Hmm..” hän mutisi pahaenteisesti kun katsahti purolle. ”Jiihaa!” huusi hetken päästä orava innoissaan. Hän oli saanut ideakseen mennä veneilemään kaarnalaivalla puroon. Hän oli tehnyt sen ja hän meni veneilemään purolle. Yhtäkkiä laiva alkoi keinumaan puolelta toiselle. ”Ääk!” huusi orava, kun laiva alkoi kaatumaan. Ja siinä samassa laiva oli jo kaatunut. ”Hmph!” mutisi orava, siinä rannalla maatessaan, litimärkänä. ”Sinne meni seki vene” mutisi orava ja katsahti purolle, jossa vene oli jo mennyt menojaan. Orava pursusi vieläkin energiaa, mutta ei tiennyt mitä seuraavaksi tekisi. Tuota en kyllä enää uudestaan tee, mietti orava. Orava sai vihdoinkin ajatuksen. Hän päätti mennä keräämään käpyjä. Siinä oravalla menikin koko päivä, ja siihen meni myös oravan energiaa.

Kirjoittanut nimimerkki Candy

Avainsanat:
Kirjoituskirppu-logo
Kauniaisten kaupunginkirjaston keräilykorttipeli

Luokat

Kirjoituskirppu

Anna osoitteesi, niin saat uusimmat päivitykset suoraan sähköpostiisi.

Liity 1 muun seuraajan joukkoon

Mainokset